Huomenta muruset

Toinen lauantaiaamu uudessa kodissa. Koska ulkona on Englannin ja varsinkin Lontoon standardeihin nähden kirpeä pakkasaamu, aamuaurinko värjää Thamesin vastapuolella olevat rakennukset kauniisti vaalean punaiseksi vaalean sinistä ja vaalean keltaista usvaista taustaa vasten. Ilma on koko ajan kirkastumassa aamu-usva painuessa kauemmaksi horisonttiin ja auringon noustessa korkeammalle. Pojat nukkuvat vielä sikeästi, joten yritän olla varovainen etten vahingossa herättäisi ketään  vaan että jokainen saisi nukkua rauhassa niin pitkään kuin haluaisi. Meillä on aina opetettu kotona, että unesta pitää pitää kiinni ja toisille täytyy antaa aamuisin (varsinkin viikonloppuaamuisin) rauha levätä raskaan työviikon jälkeen.  Kuten varmasti olette huomanneet, itse lukeudun aamuvireisiin ihmisiin ja usein viikonloppuisinkin herään seitsemän ja kahdeksan välillä, vaikka nythän saisi periaatteessa nukkua kuinka kauan tahansa. That’s me. Toisaalta se että aamuisin koko talo on hiljainen muiden vielä nukkuessa tuo oman tunnelmansa aamuun. Tällaisina hetkinen on ihana vain mind my own business ja istua kahvikupin ja aamupalan kanssa olohuoneen sohvalla ja ihmetellä maailmaa kaikessa hiljaisuudessa. Ei ole kiire minnekään eikä tiedä vielä mistään mitään, kaikki on mahdollista ja päivä on vielä täysin edessä. Aamut ovat minulle luonnon meditaatiota ja terapiaa. Let’s face it terapian tarpeessa tässä ollaan varmasti jokainen ;)

Meidän olohuoneen ikkunasta avautuu kiva näkymä Thames joelle, joten voin kuvitella että tässä sohvalla tulee istuskeltua hyvinkin usein ja ihastellessa joella tapahtuvaa liikennettä. Omat suosikit ovat kilpasoutajat ja vesibussit , jotka risteilevät säännöllisin väliajoin ohitse. Vaikka kaistale, joka tästä olohuoneen ikkunasta avautuu ei ole järjen suuri, leveydeltään se on ehkäpä noin 50m, näkymä on kuitenkin täysin esteetön. Toisena plussana on vielä se että näkymä tulee yläperspektiivistä, sillä flattimme sijaitsee talon ylimmässä kerroksessa. Maan tasalla näkymä olisi hyvinkin erilainen –ei välttämättä yhtään huonompi, mutta erilainen. Se, että asumme Thames joen penkalla on aivan mahtavaa. Tai no ei sen vesielementin tarvitsisi välttämättä olla juuri Thames joki, mutta koska se nyt sattuu olemaan se niin fair enough :) Leedissä asuttaessa vettä ei valitettavasti päässyt ihastelemaan missään, sillä kaupunki on täysin sisämaassa ja land-locked. Joskus juttelin jonkun kanssa siitä kuinka kuntosalilla (ja monissa muissa paikoissa) ihminen usein hakeutuu samoihin paikkoihin tekemään samoja asioita esim. crosstrainaaman tietyssä laitteessa, välttämään tiettyä kuntopyörää, hakemaan vettä tietystä vesipisteestä ja kun joku näistä ei olekaan käytössä niin sitten iskee kriisi. Itse havahduin tämän keskustelun jälkeen siihen, että kuntosalilla tykkäsin juosta erityisesti niillä juoksumatoilla, joista avautui suora näkymä alakerran uimahalliin ja veden liikehdintään. Veikkaisinpa että tuollainen alitajuinen vesielementin kaipuu juontaa ainakin minun tapauksessani juurensa lapsuudesta saakka, sillä olemme aina asuneet lähellä merta tai järveä ja uiminen ja veden äärellä läträäminen on aina ollut ykkössuosikkipuuhiani.  Hence, summa summarun, having the Thames River there is making me really happy.